““Olen lukenut, pureskellut, makustellut, katsellut, ihastellut ja fiilistellyt… Vähän mua on jopa ujostuttanut. Välillä on fiilis, että luen salaa sun päiväkirjaa tai ajatuksia. Sä oot rohkea. Sä riisut itsesi alasti, paljastat kaiken. Silti sä oot vahva ja kaiken väärän yläpuolella. En osaa oikein kuvailla sanoin tätä kirjasi lukemisesta seurannutta fiilistä… Huhhuh ja Wau!””
Lukijapalaute
““Istun postin edessä penkillä ja luen esikoistasi, Marinella! Ohi lipuvat ihmiset tuijottaa, koska itken. Minäpä en välitä. Minä itken ylpeydestä, sanojesi kauneudesta ja muodoista. Näistä kuvista. Luonnosta. Tarinoista meistä. Ihmisistä. Siitä, että olen saanut kulkea mukanasi. Mutta eniten itken siksi, että tämä lohduttaa minua valtavasti juuri nyt. Kuulen lukemani sinun äänelläsi. Ja muistan, että sielläkin, 1 372 km:n päässä, on minun laumaani. En ole yksin.””
Lukijapalaute
““Istahdin laiturille. Avasin kirjan ja luin puolet yhdeltä istumalta, vaikka tarkoitus oli lukea viipyillen. Tarinoissa on niin kaunista sanojen leikkiä ja hetkien kuvausta, että aloin itkemään. Ja tuntuu, että teksti tavoittaa jotain sellaista minun sielunmaisemasta, mikä on jäänyt pitkään sanoittamatta. Bonuksena kauniit kuvat ja ihana paperi, jolle kirja on painettu. Se tuntuu vanhan ja kelottuneen hongan pinnalta.””
Lukijapalaute
““– En olisi ennen tätä uskonut sanovani näin, mutta Nellan luontokuvaukset ovat myös erittäin eroottisia. Tarinan Pöyrisjärven erämaasta olen lukenut jo ainakin kymmenen kertaa: “Kello oli vaille kahdeksan, kun saaliskalojen evät viimein irtosivat. Vaalea liha oli mehevää ja sopivasti haavoja polttavan suolaista. Maistelin, maiskuttelin, söin ja livoin ahnaasti auringon polttamia huuliani.” Tähän saakka olin ajatellut, että romanttinen kirjallisuus ei ole minua varten, mutta nyt oivalsin, että minun romantiikkani on erilaista. Se ei löydy Pariisin lamppujen alta vaan nuotioilta ja auringonlaskun värjäämiltä tuntureilta. Myös kirjan kuvitus on upea. Teos on sekoitus valokuvataide-, tieto- ja satukirjaa. Paikoittain tieto-osuudet lipsahtavat vähän turhan yksityiskohtaisiksi, mutta lyhyiden kappaleiden ansiosta kirja ei ole liian raskas.””
Emmi NuorgamLukuretriitti
““Suomalainen eräkirjallisuus on selkeästi kaivannut Marinellan silmiä ja käsiä. ””
Latu&Polku
““Ajattelin, että selaan heti nopeasti läpi, niin näen mistä on kysymys. Juutuin tekstiin, jämähdin kuviin, tunsin lämpöä, tunsin ihailua, tunsin mielihyvää, olin myyty – enkä ole edes vielä lukenut Erältä, eräistä -kirjaa. Noin harmonista kokonaisuutta kirjassa en heti vähään aikaan muista nähneeni, mutta silti se on kuin kahdesta maailmasta. Toisaalta hyvin moderni lähestymistapa, mutta jotain niin niin tuttua, kuin vanhoissa erä- ja matkailukirjoissa ajalta jolloin värikuvat tulivat kansien väliin. Erältä, eräistä on tummanpuhuva teos, mutta ei lainkaan synkkä. Onnittelut, upea lopputulos!””
Joppe RantaRetkeilytoimittaja
““Oli kyllä upea kirja. Monessa kohtaa meni roska simmuun, niin väkeviä tunteita tekstissä lymysi. Huikea kokemus, johon tekee mieli palata uudestaan. Kiitos.””
Lukijapalaute
““Vangitsee lukijansa heti ensimmäisestä kaskusta lähtien täysillä. Mitä pidemmälle tätä lukee, niin rulee tunne, että kirja on sekä mahtava ylistys Suomen luonnon monimuotoisuudelle, että myöskin osittain taustalla löytyy lisäksi epäsuora rakkauskirje (tai kaipuukirje) myös ihan jollekin tietylle, lienenkö väärässä. Ainakin sellainen tunne tuli itselle.
Kirja on mieletön kokonaisuus. Toivon todella, että tämä ei jää viimeikseksesi. Omasta hyllystä löytyy useampaakin kotimaista erä-/luontokirjailijaa (A.E. Järvinen, Aho, Ilmola, Tuominen, Turunen, jne.) ja tämä ei muuten kalpene yhtään tuossa seurassa. Upea teos! Hienoa että joku tällaisia vielä tänä päivänä tekee.””
Lukijapalaute
““Mykistävän kaunis teos. Taitava kerronta.””
Lukijapalaute
““– En olisi ennen tätä uskonut sanovani näin, mutta Nellan luontokuvaukset ovat myös erittäin eroottisia. Tarinan Pöyrisjärven erämaasta olen lukenut jo ainakin kymmenen kertaa: “Kello oli vaille kahdeksan, kun saaliskalojen evät viimein irtosivat. Vaalea liha oli mehevää ja sopivasti haavoja polttavan suolaista. Maistelin, maiskuttelin, söin ja livoin ahnaasti auringon polttamia huuliani.” Tähän saakka olin ajatellut, että romanttinen kirjallisuus ei ole minua varten, mutta nyt oivalsin, että minun romantiikkani on erilaista. Se ei löydy Pariisin lamppujen alta vaan nuotioilta ja auringonlaskun värjäämiltä tuntureilta. Myös kirjan kuvitus on upea. Teos on sekoitus valokuvataide-, tieto- ja satukirjaa. Paikoittain tieto-osuudet lipsahtavat vähän turhan yksityiskohtaisiksi, mutta lyhyiden kappaleiden ansiosta kirja ei ole liian raskas.””
Emmi NuorgamLukuretriitti